Aken paras ystävä on Kustaa eli norjalainen kissa Gustav Adolf. Kustaa
on 7-vuotias punavalkoinen leikattu poikakissa. Kustaa on sisäkissa ja
kuten Akkekin, rauhallinen ja viisas. Kustaa oli kovin pieni kun se tuli meille
ja Aken ja Kustaan alkutaival ei ollut täysin ongelmaton, ne eivät ymmärtäneet
toisiaan. Kissa pelkäsi ja koiralla saalistusvietti voitti järjen. Pienellä
koulutuksella ja kärsivällisyydellä niistä saatiin kuitenkin ystävät. Nykyään
ne ymmärtävät toistensa kieltä erinomaisesti ja Kustaa viisaana kissana ei
provosoi Akkea mitenkään.
Akella on karjakoiramaiseen tapaan vähän ”poliisikoiran” ominaisuuksia
luonteessaan ja se pitää Kustaan järjestyksessä, jos Kustaa ei käyttäydy kuten
Aken mielestä pitää. Esimerkiksi, jos Akkea on kielletty työntämästä nenäänsä
kauppakassiin, ei saa Kustaakaan sinne nenäänsä laittaa Aken mielestä. Kerran,
kun me vanhemmat olimme kaupassa, olivat lapset ulos lähtiessään jättäneet
ulko-oven auki ja kun me aikuiset tulimme kotiin, totesimme ”No nyt on Kustaa
karannut”, mutta eipäs ollutkaan, eikä ollut Akkekaan. Akke seisoi ovella ja
piti huolen, ettei Kustaakaan mihinkään lähde. Ihan nätisti Akke kissaa
kuonollaan työnsi ovelta pois. Siinä ne molemmat odottivat, että ihmiset
tulevat kotiin.
Kustaa tykkää nukkua Aken pedissä ja silloin Akke katsoo minua ja
selvästi sanoo ”en voi nyt mennä omaan petiin, kun Kustaa nukkuu siinä”.
Aamuisin koiralla ja kissalla on hellä hetki, silloin Kustaa puskee Aken kuonoa
ja Akke on ihan hiljaa paikallaan pää maassa. Kun Akke tulee ulkoa, on Kustaa
sitä vastassa ja se haistelee koiran kuonon, korvat ja tassut, silloinkin Akke
on ihan hiljaa paikallaan. Kustaa korvaa Akelle entisen ison koira- ja
kissalauman, jonka se on menettänyt vuosien aikana, mutta näin tuntuu olevan
hyvä ja elo on rauhallista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti