keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

TINE KÄY LUONNETESTISSÄ

Tine tuli meille siis kesällä 2013, jolloin se oli 4-vuotias. En oikeastaan tiedä sen entisestä elämästä yhtään mitään. Kuulin, että se oli saanut olla paljon irti ilman remmiä, tottunut lapsiin, eikä sen kanssa ollut ollut mitään sen suurempia ongelmia. Sitä oli hevonen potkaissut päähän ja paha keppionnettomuus oli ollut viedä siltä hengen, josta johtuen sen kieli on vaurioittunut toiselta puolelta. Keppileikit siltä oli kuulemma ollut siitä lähtien ehdottomasti kiellettyjä, eikä se mielellään kepeillä leikikään, vaikka olen sitä vähän yrittänyt hommaan innostaa. Palloista Tine sen sijaan tykkää, joten kaikissa leikeissä ja treenatessa palkkaamme sitä palloleikeillä.

Olen aina ollut luonnetestin puolestapuhuja. Karjakoiran luonteella on merkitystä. Rotumääritelmässä kerrotaan tarkkaan, minkälainen luonne karjakoiralla tulee olla, jotta se selviää työstään karjakoirana. Rotuyhdistyksen yhteenvedossa ulkomuototuomareille sanotaan näin: ”Australiankarjakoira ei saa osoittaa minkäänlaisia taipumuksia arkuuteen tai pelokkuuteen. Siinä ei saa olla minkäänlaista luonteenheikkoutta, lyhytjännitteisyyttä tai hermostuneisuutta. Australiankarjakoira ei saa missään tapauksessa olla välinpitämätön tai apaattinen. Erityisesti tulisi jalostusvalinnoissa kiinnittää huomiota työkoiralle tärkeisiin ominaisuuksiin: hermorakenteeseen, toimintakykyyn ja taisteluhaluun. Luonnetesti sopii australiankarjakoirille hyvin luonteen mittariksi”.
Rotumääritelmä taas sanoo näin:”Verraton karjan vartioija ja kuljettaja. Aina valpas, äärimmäisen älykäs, tarkkaavainen, rohkea, luotettava, velvollisuudentuntoinen ja suojeluvaistoinen. Luonnostaan epäluuloinen vieraita kohtaan, mutta sen täytyy kuitenkin mukautua käsittelyyn, erityisesti näyttelykehässä. Kaikki työkoiralle vieraat luonne- ja rakennepiirteet ovat vakavia virheitä”.

Miksi sitten juuri luonnetesti sopii luonteen mittariksi? Luonnetestissä koira joutuu yllättäviin tilanteisiin, se joutuu outoon ympäristöön ja toimimaan itsenäisesti ja tekemään itsenäisiä päätöksiä. Luonnetestissä rämisee ja kolisee ja päällekin meinataan tulla. Testissä voidaan arvioida onko koiralla luonteenheikkoutta, lyhytjännitteisyyttä tai onko se hermostunut, onko se rohkea, älykäs ja suojeluvaistoinen. Ja paljon muuta.

Monet ovat sitä mieltä, että karjakoiran luonnetta voi arvioida myös agilityssä, tokossa, PK-kokeissa ja paimennustesteillä. Niin voikin, mutta vain niiltä osa-alueilta. Tarvitaanko esimerkiksi tokossa rohkeutta tai agilityssä suojeluvaistoa? Monissa PK-lajeissa tarvitaan karjakoiralle tyypillisiä luonteenpiirteitä, mutta ne eivät välttämättä kerro kuitenkaan muusta kuin koiran koulutettavuudesta. Paimennus on karjakoiran oma laji, mutta alunperin karjakoira ajaa karjaa pitkiä matkoja ilman, että se saa minkäänlaisia ohjeita paimenelta. Se siis työskentelee itsenäisesti ja silloin vaaditaan älykkyyttä ja rohkeutta. Lampaiden tai kesyjen lypsylehmien paimennuksessakaan ei vaadita niitä ominaisuuksia, joita karjakoiralta alunperin on vaadittu.
Maailma kuitenkin muuttuu, eikä karjakoiralle alkuperäistä työtä juurikaan ole enää tarjolla, joten on aina parempi, että karjakoiran kanssa harrastetaan jotakin kuin ei mitään. Älykkäänä rotuna karjakoira vaatii jotakin tekemistä. Mutta miten sitten jalostusta silmälläpitäen karjakoiran luonnetta voitaisiin mitata? Luonnetesti on helpoin tie. Se ei vaadi harjoittelua eikä koulutusta, mutta kertoo kuitenkin oleellisen koiran luonteesta. Onko se rohkea, välinpitämätön, apaattinen, paukkuarka, minkälainen hermorakenne sillä on, miten se puolustaa ja onko sillä taistelutahtoa.
Viime vuosina luonnetestattujen karjakoirien määrä ei ole ollut huima. Parhaina vuosina 26 kpl (2010), viime vuonna 12 (2013), joista kaikki testatut eivät ole suorittaneet luonnetestiä hyväksytysti. Kuitenkin Suomessa rekisteröidään vuosittain n. 20-30 pentua ja ylikin. Joidenkin kasvattajien kasvatteja testataan selkeästi enemmän kuin toisten.

Mielestäni luonnetestin ei pitäisi olla ylitsepääsemätön juttu karjakoiralle, jolta jo rotumääritelmän mukaan vaaditaan juuri niitä ominaisuuksia, jotka luonnetestissä tulevat ilmi. Luonnetesti kertoo myös muille rodusta kiinnostuneille, missä mennään, minkälaisia karjakoiria kasvatetaan ja tietysti yksittäisen kasvattajan koirien luonteista. Luonnetesti on virallinen testi, jonka kaksi virallista tuomaria puolueettomasti arvioivat. Testi on mustaa valkoisella ja, vaikka luonnetestituloskin on monitulkintainen ja varsinkaan pelkät loppupisteet eivät kerro kaikkea, se on kuitenkin testi luonteesta ja siksi arvokas varsinkin jalostukseen käytettävällä yksilöllä kuin myös mittari kasvatustyöstä, ja minkälaisia jälkeläisiä tietyt yksilöt ovat saaneet aikaisiksi. Voihan tulos kertoa myös jotakin kokonaisesta linjasta.

No miten Tinellä nyt sitten luonnetestissä meni? Tine oli siis tässä vaiheessa asunut luonamme vajaan vuoden, selkeästi jo kotiutunut ja meihin leimautunut ja kiintynyt. Ajattelin, että se tarvitsisi ainakin sen ajan ennen testausta. Toisaalta Tine oli juuri täyttänyt viisi vuotta, eikä kauempaa oikeastaan voitu enää odottaa. Olin ensin ajatellut testata sen Ruotsissa, mutta valioitumiseen vaadittavassa MT:ssä on Ruotsissa neljän vuoden ikäraja, Suomessa luonnetestin ikärajan ollessa seitsemän vuotta. Ja toisaalta Suomen luonnetesti on minulle tuttu ja siten turvallisemman oloinen, olenhan kaksi aiemmista karjakoiristani Suomessa testannut. Paikka testiin järjestyi ystävän kautta ja laivamatkat tilattiin. Reissuun lähdettiin toukokuun viimeisenä päivänä ja seuraavana päivänä ajettiin luonnetestipaikalle. Odoteltiin monta tuntia ja vihdoin koitti Tinen vuoro. Luulen, että matkustaminen väsytti Tineä jonkun verran, mutta en silti ollut odottanut, että se ottaisi niin rauhallisesti. Keppileikeistä se ei välittänyt kuten olin ounastellutkin ja tiesinkin, mutta tuomarit halusivat nähdä sen äksönissä ja hakivat pallon. Tine teki hienoja hyppyjä ja riehui pallon kanssa. Muuten Tine käyttäytyi testissä kuin normaalilla päiväkävelyllä. Sitä ei tuntunut hätkäyttävän mikään. Ei mikään. Paitsi, että emännän kimppuun ei kyllä tarvitse yrittää. Tine seisoi hyvin vakaasti edessäni ja kun hyökkäys vaan jatkui, se tuli vierelleni yhtään väistämättä ja pisti kovan ja hyvin vakavan haukun päälle. Muuten se sitten olikin, oikeastaan, ihan uskomattoman rauhallinen. Jopa pimeässä huoneessa, jossa se kuitenkin päättäväisesti etsi minut. Laukaisuista se ei välittänyt tuon taivaallista ja yleisöstä kuuluikin kommentti: ”sehän on kaiken lisäksi vielä kuuro” ja kun korva liikahti toisen laukaisun pamahtaessa ”ei olekaan”. Tine sai aplodit testin päätteeksi ja ihmiset tulivat taputtelemaan Tineä ja ihmettelivät sen totaalista rauhallisuutta. Tuomari sanoi, että Tine on rauhallinen ja älykäs koira, joka säästää energiaa kunnes jotain tapahtuu oikeasti. Oikeastihan Tine osaa toimia ja se osaa olla myös ei-niin-rauhallinen, mutta silloin täytyy tapahtua jotain oikeasti. Vaikkapa löytää jänis tai peura, silloin se lähtee tai kun treenataan. Itselle tulee sellainen olo, että karjanajo voisi olla sille omiaan… Ystävä, joka testin näki sanoi, että ei Tinen taistelutahto edes tullut tällä testillä esille, se vaatisi jotakin haastavampaa. No, karjanajoa meillä ei nyt sille ole tarjota, joten näillä mennään.

Testin tulos:
Toimintakyky +1
Terävyys +1
Puolustushalu +3
Taisteluhalu -1
Hermorakenne +2
Temperamentti +2
Kovuus +3
Luoksepäästävyys +3
Laukauspelottomuus Laukausvarma
178 p hyväksytty.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti