Tine tuli meille siis kesällä 2013, jolloin se oli 4-vuotias. En oikeastaan
tiedä sen entisestä elämästä yhtään mitään. Kuulin, että se oli saanut olla
paljon irti ilman remmiä, tottunut lapsiin, eikä sen kanssa ollut ollut mitään
sen suurempia ongelmia. Sitä oli hevonen potkaissut päähän ja paha
keppionnettomuus oli ollut viedä siltä hengen, josta johtuen sen kieli on
vaurioittunut toiselta puolelta. Keppileikit siltä oli kuulemma ollut siitä
lähtien ehdottomasti kiellettyjä, eikä se mielellään kepeillä leikikään, vaikka
olen sitä vähän yrittänyt hommaan innostaa. Palloista Tine sen sijaan tykkää,
joten kaikissa leikeissä ja treenatessa palkkaamme sitä palloleikeillä.
Olen aina ollut luonnetestin puolestapuhuja. Karjakoiran luonteella on
merkitystä. Rotumääritelmässä kerrotaan tarkkaan, minkälainen luonne
karjakoiralla tulee olla, jotta se selviää työstään karjakoirana.
Rotuyhdistyksen yhteenvedossa ulkomuototuomareille sanotaan näin:
”Australiankarjakoira ei saa osoittaa minkäänlaisia taipumuksia arkuuteen tai pelokkuuteen.
Siinä ei saa olla minkäänlaista luonteenheikkoutta, lyhytjännitteisyyttä tai
hermostuneisuutta. Australiankarjakoira ei saa missään tapauksessa olla
välinpitämätön tai apaattinen. Erityisesti tulisi jalostusvalinnoissa
kiinnittää huomiota työkoiralle tärkeisiin ominaisuuksiin: hermorakenteeseen,
toimintakykyyn ja taisteluhaluun. Luonnetesti sopii australiankarjakoirille
hyvin luonteen mittariksi”.
Rotumääritelmä taas sanoo näin:”Verraton karjan vartioija ja kuljettaja.
Aina valpas, äärimmäisen älykäs, tarkkaavainen, rohkea, luotettava,
velvollisuudentuntoinen ja suojeluvaistoinen. Luonnostaan epäluuloinen vieraita
kohtaan, mutta sen täytyy kuitenkin mukautua käsittelyyn, erityisesti
näyttelykehässä. Kaikki työkoiralle vieraat luonne- ja rakennepiirteet ovat
vakavia virheitä”.
Miksi sitten juuri luonnetesti sopii luonteen mittariksi? Luonnetestissä
koira joutuu yllättäviin tilanteisiin, se joutuu outoon ympäristöön ja
toimimaan itsenäisesti ja tekemään itsenäisiä päätöksiä. Luonnetestissä
rämisee ja kolisee ja päällekin meinataan tulla. Testissä voidaan arvioida onko
koiralla luonteenheikkoutta, lyhytjännitteisyyttä tai onko se hermostunut, onko
se rohkea, älykäs ja suojeluvaistoinen. Ja paljon muuta.
Monet ovat sitä mieltä, että karjakoiran luonnetta voi arvioida myös
agilityssä, tokossa, PK-kokeissa ja paimennustesteillä. Niin voikin, mutta vain
niiltä osa-alueilta. Tarvitaanko esimerkiksi tokossa rohkeutta tai agilityssä
suojeluvaistoa? Monissa PK-lajeissa tarvitaan karjakoiralle tyypillisiä luonteenpiirteitä,
mutta ne eivät välttämättä kerro kuitenkaan muusta kuin koiran
koulutettavuudesta. Paimennus on karjakoiran oma laji, mutta alunperin
karjakoira ajaa karjaa pitkiä matkoja ilman, että se saa minkäänlaisia ohjeita
paimenelta. Se siis työskentelee itsenäisesti ja silloin vaaditaan älykkyyttä
ja rohkeutta. Lampaiden tai kesyjen lypsylehmien paimennuksessakaan ei vaadita
niitä ominaisuuksia, joita karjakoiralta alunperin on vaadittu.
Maailma kuitenkin muuttuu, eikä karjakoiralle alkuperäistä työtä juurikaan
ole enää tarjolla, joten on aina parempi, että karjakoiran kanssa harrastetaan
jotakin kuin ei mitään. Älykkäänä rotuna karjakoira vaatii jotakin tekemistä.
Mutta miten sitten jalostusta silmälläpitäen karjakoiran luonnetta voitaisiin
mitata? Luonnetesti on helpoin tie. Se ei vaadi harjoittelua eikä koulutusta,
mutta kertoo kuitenkin oleellisen koiran luonteesta. Onko se rohkea,
välinpitämätön, apaattinen, paukkuarka, minkälainen hermorakenne sillä on,
miten se puolustaa ja onko sillä taistelutahtoa.
Viime vuosina luonnetestattujen karjakoirien määrä ei ole ollut huima.
Parhaina vuosina 26 kpl (2010), viime vuonna 12 (2013), joista kaikki testatut
eivät ole suorittaneet luonnetestiä hyväksytysti. Kuitenkin Suomessa
rekisteröidään vuosittain n. 20-30 pentua ja ylikin. Joidenkin kasvattajien
kasvatteja testataan selkeästi enemmän kuin toisten.
Mielestäni luonnetestin ei pitäisi olla ylitsepääsemätön juttu
karjakoiralle, jolta jo rotumääritelmän mukaan vaaditaan juuri niitä
ominaisuuksia, jotka luonnetestissä tulevat ilmi. Luonnetesti kertoo myös
muille rodusta kiinnostuneille, missä mennään, minkälaisia karjakoiria
kasvatetaan ja tietysti yksittäisen kasvattajan koirien luonteista. Luonnetesti
on virallinen testi, jonka kaksi virallista tuomaria puolueettomasti arvioivat.
Testi on mustaa valkoisella ja, vaikka luonnetestituloskin on monitulkintainen
ja varsinkaan pelkät loppupisteet eivät kerro kaikkea, se on kuitenkin testi
luonteesta ja siksi arvokas varsinkin jalostukseen käytettävällä yksilöllä kuin
myös mittari kasvatustyöstä, ja minkälaisia jälkeläisiä tietyt yksilöt ovat
saaneet aikaisiksi. Voihan tulos kertoa myös jotakin kokonaisesta linjasta.
No miten Tinellä nyt sitten luonnetestissä meni? Tine oli siis tässä
vaiheessa asunut luonamme vajaan vuoden, selkeästi jo kotiutunut ja meihin
leimautunut ja kiintynyt. Ajattelin, että se tarvitsisi ainakin sen ajan ennen
testausta. Toisaalta Tine oli juuri täyttänyt viisi vuotta, eikä kauempaa
oikeastaan voitu enää odottaa. Olin ensin ajatellut testata sen Ruotsissa,
mutta valioitumiseen vaadittavassa MT:ssä on Ruotsissa neljän vuoden ikäraja,
Suomessa luonnetestin ikärajan ollessa seitsemän vuotta. Ja toisaalta Suomen
luonnetesti on minulle tuttu ja siten turvallisemman oloinen, olenhan kaksi
aiemmista karjakoiristani Suomessa testannut. Paikka testiin järjestyi ystävän
kautta ja laivamatkat tilattiin. Reissuun lähdettiin toukokuun viimeisenä
päivänä ja seuraavana päivänä ajettiin luonnetestipaikalle. Odoteltiin monta
tuntia ja vihdoin koitti Tinen vuoro. Luulen, että matkustaminen väsytti Tineä
jonkun verran, mutta en silti ollut odottanut, että se ottaisi niin
rauhallisesti. Keppileikeistä se ei välittänyt kuten olin ounastellutkin ja
tiesinkin, mutta tuomarit halusivat nähdä sen äksönissä ja hakivat pallon. Tine
teki hienoja hyppyjä ja riehui pallon kanssa. Muuten Tine käyttäytyi testissä
kuin normaalilla päiväkävelyllä. Sitä ei tuntunut hätkäyttävän mikään. Ei
mikään. Paitsi, että emännän kimppuun ei kyllä tarvitse yrittää. Tine seisoi
hyvin vakaasti edessäni ja kun hyökkäys vaan jatkui, se tuli vierelleni yhtään
väistämättä ja pisti kovan ja hyvin vakavan haukun päälle. Muuten se sitten
olikin, oikeastaan, ihan uskomattoman rauhallinen. Jopa pimeässä huoneessa,
jossa se kuitenkin päättäväisesti etsi minut. Laukaisuista se ei välittänyt tuon
taivaallista ja yleisöstä kuuluikin kommentti: ”sehän on kaiken lisäksi vielä
kuuro” ja kun korva liikahti toisen laukaisun pamahtaessa ”ei olekaan”. Tine
sai aplodit testin päätteeksi ja ihmiset tulivat taputtelemaan Tineä ja
ihmettelivät sen totaalista rauhallisuutta. Tuomari sanoi, että Tine on
rauhallinen ja älykäs koira, joka säästää energiaa kunnes jotain tapahtuu
oikeasti. Oikeastihan Tine osaa toimia ja se osaa olla myös
ei-niin-rauhallinen, mutta silloin täytyy tapahtua jotain oikeasti. Vaikkapa
löytää jänis tai peura, silloin se lähtee tai kun treenataan. Itselle tulee
sellainen olo, että karjanajo voisi olla sille omiaan… Ystävä, joka testin näki
sanoi, että ei Tinen taistelutahto edes tullut tällä testillä esille, se
vaatisi jotakin haastavampaa. No, karjanajoa meillä ei nyt sille ole tarjota,
joten näillä mennään.
Testin tulos:
Toimintakyky +1
Terävyys +1
Puolustushalu +3
Taisteluhalu -1
Hermorakenne +2
Temperamentti +2
Kovuus +3
Luoksepäästävyys +3
Laukauspelottomuus Laukausvarma
178 p hyväksytty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti