KARJAKOIRA VANHENEE

Akke 10 v.

Myös karjakoiralle tulee lisää ikää. Luonnon kulku on sellainen, eikä sitä voi kukaan tai mikään estää. Meidänhän pitäisi viisastua vanhetessa ja, jos ei nyt kaikki niin tee, niin karjakoira tekee. Siitä tulee aina vaan viisaampi ja viisaampi. Akessa se näkyy mm. siinä, että se osaa jo kaiken. Se näkyy sen nenässä, katseessa ja kuulossa. Nenässä se näkyy silloin kun se haistaa jotain hyvää, vaikkapa pizzan jämät olohuoneen pöydällä. Katseessa, kun se huomaa, että kukaan ei näe, ja kuulossa, kun se kuulee, että ihmiset ovat tarpeeksi kaukana. Silloin se käyttää viisauttaan ja käy napsimassa pari pizzan palaa. Vanhempana ja viisaampana se tietää, ettei sille loppujen lopuksi käy kuinkaan. Nuorempana se luuli, että tapahtuisi jotain ihan kauheaa, jos se olisi uskaltanut edes katsoa pizzanjämiin päin. Niin sitä oppii. Nuorempana se käskettiin pois norkoilemasta. Nykyään se tietää, missä se näkymätön raja on, jonka takana voi norkoilla.

Vanheneminen ja viisastuminen aiheuttaa myös sen, että on alettava vahtimaan. Entistä enemmän. Viisastuminen on aiheuttanut sen, että ei vahdita enää vain silloin kun ihmiset eivät ole kotona, vaan myös silloin kun ihmiset ovat kotona. Nuorenahan sitä kuvitteli, että kyllä ihmiset hoitaa tällaiset tilanteet, vanhempana ja viisaampana Akke on ymmärtänyt, että vahtiminen on sen hommaa, oli sitten kotona vaikka itse isäntä. Jos joku kokeilee (ulkopuolelta) onko ulko-ovi jäänyt lukitsematta, Akke nostaa metakan. Kun se avataan avaimella, Akke ei nosta metakkaa. Jos emäntä kokeilee onko ovi lukitsematta, Akke nostaa metakan, mutta jos emäntä sanoo hiljaa oven takaa ”se olen vain minä” Akke hiljenee heti. Jos talonmies yrittää tulla sisään omilla avaimilla silloin kun omat ihmiset eivät ole kotona, Akke nostaa metakan. Se myös murisee niin vihaisesti, että talonmies ei uskalla mennä sisään. Talonmies soittaa emännälle, että koira ei päästä sitä sisälle. Emäntä sanoo talonmiehelle, että ei sen pidäkään päästää. Mutta jos talonmies tulee, kun omat ihmiset ovat kotona, ottaa Akke talonmiehen vastaan iloisesti häntä heiluen. Talonmies tosin ei usko, että Akke on iloinen ja kiltti, oikeasti.

Vahtimiseen kuuluu myös se, että liian kovaa autolla hurjastelevat pitäisi pistää ojennukseen, ambulanssin hälytysäänestä pitää ilmoittaa omille ihmisille ja ulkona räkyttävät pikkurakit pitäisi myös pistää järjestykseen… ne tosin aiheuttavat Akessa vain pienen lyhyen BUH-äänen. Autohurjastelijoiden tööttäykset ja ambulanssin hälytysäänet vähän isomman BUH-äänen.

Vahtimiseen kuluu energiaa, varsinkin kun Kustaa-kissakin pitää vahtia, ettei se tee mitään kiellettyä. Kun energiaa kuluu niin paljon, pitää nukkuakin paljon. Ja kun nukkuu paljon, nähdään unia paljon. Unissa voi sitten huomaamattaan haukkua, ulvoa ja välillä huutaakin. Silloin kyllä ihmisille tulee hirveän myötätuntoinen olo ja Akke saa monta halausta ja helliä sanoja. Onneksi se oli vain unta!

Ulkona se viisaus vasta näkyykin. Luoksetulokäskyt osataan paremmin kuin koskaan ennen, tosin niitä on enää kolme. ”Tules tänne sieltä”, joka Aken mielestä tarkoittaa, että tuus pikkuhiljaa, ei mitään kiirettä jos on just hyvä haju meneillään, ihan ajan kanssa, ei tässä mihinkään kiire ole. Sitten se ”TÄNNE!”, joka Aken mielestä tarkoittaa, tänne ja sassiin, mutta ei nyt oo ihan pakko heti,  no joo joo tullaan tullaan. Ja sitten on se kiva treeni-tänne! josta saa palkkion, jotain leikkiä tai namia, ja sitä on kiva totella, jopa ihan heti.

Viisastumiseen sisältyy myös se, että on vihdoin ymmärtänyt, että itse asiassa lähes jokainen käsky vapaana juostessa tarkoittaa, että jossain tulee koira. Ei se nyt oikeasti niin ole, mutta se mahdollisuus on aina olemassa. Silloin kun mitään käskyä ei tule, Akke tottelee parhaiten. Se lukee ajatuksia. Se lukee tunteita. Se lukee yleensäkin kaikkea ja kaikkia. Eleitä, liikkeitä, se kuulee kuiskauksia. Silloin kun haluaa.

Maailman vanhin koira oli australiankarjakoira Bluey, joka eli 29-vuotiaaksi. Kuinkakohan viisas se loppujen lopuksi olikaan?