Karjakoira voi olla maailman hellyyttävin ja suloisin, se voi olla maailman
alistuvin, se voi olla maailman iloisin ja se voi olla maailman
huumorintajuisin. Karjakoira on hellyyttävä ja suloinen kun se tuhisee huulet
mutrullaan pienellä kerällä pedissään ja odottaa että saa iltarapsutukset. Se
voi olla alistuva, kun se tietää varmasti, että nyt tuli mokattua pahan kerran
ja se osoittaa huumorintajua nauramalla ihmiselle kun ihminen on muka kauhean
vihainen. Karjakoira voi esittää itsenäistä, mutta tosipaikan tullen se
kipittää kiltisti omistajan perässä, karjakoira ei omistajaansa jätä.
Karjakoiralle suurin rangaistus on sen ajaminen pois laumasta. Karjakoiralle
pahin rangaistus on sen huomiotta jättäminen, hylkääminen. Karjakoira ei pelkää
ja on valmis puolustamaan itseään ja omistajaansa ja laumaansa.
Karjakoira on älykäs, joskus jopa niin älykäs, että se kuvittelee olevansa
älykkäämpi kuin omistajansa. Karjakoira tietää aina mihin ollaan menossa ja se
yrittää näyttää sen myös omistajalleen, jos omistaja on menossa väärää tietä.
Karjakoira osaa myös kellonajat ja se mielellään muistuttaa omistajaansa
ulkoilutus- ja ruoka-ajoista. Karjakoira ilmoittaa myös omistajalleen, milloin
se haluaa treenata. Jos omistaja on unohtanut ottaa motivointilelun mukaan
ulos, karjakoira löytää kyllä nopeasti metsästä kepin tai jonkun muun sopivan
esineen motivoimaan itseään. Karjakoira tuo keppiä omistajalleen
kärsivällisesti niin usein kun on tarpeellista, että omistaja ymmärtää alkaa
treenaamaan koiran kanssa. Joskus jos omistaja on laiskalla päällä, karjakoira
kelpuuttaa palkitsemisen ilman treenausta ts. pelkän leikkimisen. Oikein
laiskana päivänä pelkkä kepin tai pallon heittokin käy. Mieluiten karjakoira ei
ole vain kävelyllä. Kävelylle voidaan mennä, mikäli jo aiemmin samana päivänä
on oltu oikeasti ulkona ts. treenattu tai muuten vain riehuttu. Kun omistaja ei
ole treenaustuulella, voi hätätilassa lähteä vain kävelylle, mutta siinä
tapauksessa mieluiten metsään tai jonnekin, missä koiran voi pitää irti. Kun
kävely on tarpeeksi pitkä, tyydyttää se väliaikaisesti liikunnan ja
aktiviteetin tarpeen.
Maailman hellyyttävin karjakoira voi murista kun sen tassuja kuivataan tai
varsinkin jos sen sukukalleuksiin vahingossa osuu. Kun sitten karjakoiralle
sanoo: ”mitäs sä oikein muriset siinä” katuu karjakoira heti ja nuolaisee
hätäisen pusun omistajansa suupieleen. Karjakoira voi myös suuttua, jos se
haluaa retuuttaa remmiään ja omistaja ei halua, että se retuuttaa remmiään.
Silloin käydään pieni keskustelu omistajan hokiessa muutaman kerran sanaa
”irti!” ja karjakoiran äristessä remmi suussaan. Kun omistaja sitten suuttuu ja
ottaa koiraa niskavilloista, sanoo karjakoira pari rumaa sanaa takaisin. Koira
ei kuitenkaan enää tämän jälkeen ota remmiä suuhunsa, ennen kuin seuraavan
kerran.
Karjakoira oppii nopeasti, sille voi opettaa lähes mitä tahansa. Sen voi
opettaa tanssimaan, jäljestämään, etsimään ihmisiä, istumaan, seuraamaan,
antamaan tassua, kierimään ja ryömimään. Karjakoiralle voi myös opettaa, että
”tänne”-käsky pätee vain silloin kun karjakoiralla ei juuri sillä hetkellä ole
hirveä pissahätä saati sitten kakkahätä. ”Tänne”-käsky ei myöskään päde hyvän
hajun kohdalla. ”Tänne”-käskyjä onkin karjakoiran mielestä monenlaisia, on
”voisitko tulla tänne”-käsky, ”tules vähän tänne päin”-käsky, ”aika vikkelään
kannattais tulla nyt”-käsky ”alas tulla sieltä!”-käsky ja ”tänne”-käsky, sitten
on tosin vielä se nopea, ytimekäs, huumorintajuton ”Tänne ilman
huutomerkkiä”-käsky, jolloin on parempi samantien tulla omistajan eteen
asennossa istumaan. Karjakoira oppii myös, että televisiosta kuuluva ovikellon
ääni tarkoittaa vieraita, vaikkei karjakoira olisi koskaan aiemmin elämässään
kuullutkaan ovikelloa. Karjakoira oppii myös nopeasti kaikki kaupungin talot,
joissa asuu koira, se myös muistaa nämä talot kuukausien kuluttua, kun
omistajalla ei ole enää mitään mielikuvaa asiasta. Karjakoira osaa myös eri
koirarodut ja, jos joku tietynrotuinen koira on sille joskus ollut ilkeä, on
karjakoira siitä lähtien pitämättä kaikista sen rotuisista koirista, sillä
erolla kuitenkin, että nartut uroskarjiksen mielestä saavat olla ihan minkä
rotuisia tahansa.
Karjakoira on harvoin sylikoira. Kun karjakoiran ottaa syliin, se jännittää
kaikki lihakset ja osaa judotempun: pidä itsesi tatamissa, älä anna kenenkään
nostaa itseäsi siitä. Karjakoira painaa 25 kg:n sijasta yhtäkkiä 50 kg.
Karjakoira osaa myös vääntää kroppaansa uskomattoman voimakkain liikkein, ettei
siitä saa oikein mitään otetta. Kuulin joskus neuvon, että karjakoiran voi
ottaa syliinsä, jos vastaan tulee aggressiivinen koira. En tiedä, miten pieniä
karjakoiria muilla on, mutta meidän karjakoirista ei yhtäkään olisi voinut
napata syliinsä edes niiden isäntä. Karjakoira kannattaa ottaa syliin vaikkapa
olohuoneen matolla, eikä kannata välittää sen jäykästä olemuksesta, eikä siitä,
että se vilkuilee ympärilleen, ettei kukaan näe sen alennustilaa. Australiankarjakoirauros
on omasta mielestään niin kova jätkä, että sitä ei akat sylissä pidä. Paitsi
joskus siihen viereen on kiva käpertyä ja laittaa pääkin syliin. Ja joskus on
ihana hoitaa ihmisen jalkapohjat ja antaa pari pusuakin ja huokaista
onnellisena ja leikkiä ihan pientä karjakoiraa.
Karjakoira on äärimmäisyyksien koira äärimmäisyyksien maasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti