IHMEELLINEN AUSTRALIANKARJAKOIRA

Australiankarjakoira ei ole yleinen rotu. Moni ei sitä tunnista eikä tunne. Joskus tapaa ihmisen, joka tietää rodun tai jonkun, jolla on tai on ollut karjakoira. Joskus jopa tapaa sattumalta ihmisen, jolla itsellään on ollut tai on karjakoira. Yleensä sellainen ihminen juoksee kaukaakin luo kertomaan, että hänelläkin on tai on ollut ihmeellinen karjakoira. Tällaisen ihmisen kanssa on helppo jutella, koska kaikissa karjakoirissa on samoja luonteenpiirteitä. Kaikki karjakoiran joskus omistaneet tai vieläkin omistavat ovat yhtä mieltä siitä, että karjakoira on jotain erikoista. Se on erikoisen karismaattinen ja uskollinen ja älykäs koira. Mikään muu rotu ei oikein tunnu enää miltään karjakoiran jälkeen, vaikka rotu olisikin vaihtunut.

Rotu vaihtuu monella, koska halutaan helpompi koira, koira, jonka kanssa on helpompaa. Karjakoiran kanssa kun ei aina ole helppoa. Jos jonain päivänä erehtyy ajattelemaan, että tänään otan ihan iisisti ja leikin, että karjakoira on ihan mukava tavallinen seurakoira, karjakoira kostaa heti. Se käyttää tilaisuutta hyväkseen ja näyttää, ettei se ole tavallinen seurakoira. Se muistuttaa omistajan heikkona hetkenä, että ei kannata olla heikko, jos aikoo pärjätä karjakoiran kanssa. Karjakoira on vahva. Kun sille heikkona hetkenä antaa pikkusormensa, se vie koko käden. On palattava ruotuun jälleen, nimittäin omistajan. Tällaisesta on helppo keskustella nykyisen tai entisen karjakoiraomistajan kanssa.

Rotua tuntemattomalle on vähän vaikeampi selittää karjakoiran perintä olemusta. Varsinkin kun karjakoirassa yleensä ihmetystä herättää sen väri. Ihmisten mielestä on ihmeellistä, miten koira voi olla hopeanvärinen tai noin harmaa jo nuorena tai kullanvärinen tai miten sillä voi olla noin hienot merkit päässään. Tai yleensä vain se kaunis värien sekamelska, joka karjakoirassa ilmenee niin kauniilla tavalla.

Karjakoiran perimmäinen olemus on helpompi selittää rotua tuntemattomalle silloin kun ihailija hätkähtää karjakoiran katsetta tai sen vahvoja leukoja tai sen valtavaa energiamäärää. Tai kun se tanssahtelee kävellessään itsevarmasti ja heiluttaa häntäänsä korkealla puolelta toiselle rauhallisin rytmein. Kun se haluaa näyttää koko maailmalle, että katsokaa kaikki kuka täältä tulee. Sen perimmäinen olemus on helpompi selittää silloin, kun vieras haluaa tervehtiä sitä ja karjakoira käyttäytyy kohteliaan ystävällisesti, mutta kuitenkin täysin välinpitämättömästi. Karjakoirasta kyselevälle on parempi aloittaa alusta, mikäli kyselijää kiinnostaa. On parasta kertoa sen alkuperäinen tehtävä ja ne olot, joissa rotu sai alkunsa. Erämaat, suuret villit karjalaumat, karjapaimen ja pitkät matkat. On hyvä kertoa, että se oli karjapaimenen työtoveri, paras ystävä ja suojelija eikä karjapaimenen orja ja käskyjen toteuttaja. Se sai tehdä omia johtopäätöksiään ja toimia niiden mukaan, se ei tarvinnut merkkiä tai käskyä ymmärtääkseen, mitä piti tehdä. Karjakoira rakasti karjapaimenta ja karjapaimen rakasti koiraansa, ne olivat toistensa parhaat ystävät ja ymmärsivät toisiaan. Ne luottivat toisiinsa. Karjapaimen sanoi koiralle ”hyvä” ja se oli parasta, mitä karjakoira voi kuulla ja karjakoira heilautti häntäänsä tai asettui kerälle karjapaimenen viereen nukkumaan ja se oli parasta, mitä karjapaimen voi saada koiraltaan. Karjakoirassa romantiikka ja karu ja kova elämä yhdistyvät.

Karu romantiikka on kuitenkin ihan totta karjakoiran kanssa, sen tuntee joka kerta kun katsoo koiraansa. Vielä tänäkin päivänä se haluaa kuulla sanan ”hyvä” ja se tänäkin päivänä heilauttaa häntäänsä samalla tavalla. Vielä tänäkin päivänä se rakastaa omistajaansa yhtä paljon ja omistaja sitä. Karjakoiran karismaa ei voi vastustaa ja, siksi ihmiset tulevat ihmeellistä karjakoiraa ihmettelemään.