LIEVEILMIÖITÄ

Haave koiranpennusta. Kotona on jo koira tai parikin, mutta haave koiranpennusta elää. Mielessä on jotakin tiettyä. Tietyt linjat, jotka on oppinut tuntemaan, joista tietää paljon ja, joissa on juuri sitä jotakin. Sukupuolikin on jo selvillä mielessä ja toiveet terveestä, hyväluonteisesta koirasta, jolla olisi rodunomainen ulkonäkö. Menee vuosi ja parikin eri yhdistelmiä ja mahdollisuuksia tutkiessa. Kuulen, että nyt olisi tulossa sellainen pentue, jossa sinun unelmapentusi saattaisi syntyä. Haave on jo toteutumassa ja sitten kuitenkin kerta toisensa jälkeen haave kariutuu.

Ja sitten yhtenä päivänä se pentu juoksee vastaan ja kertoo vallattomalla ilmeellään, että ”tässä minä nyt olen, juuri minua sinä olet odottanut!” Ja niinhän se oli. Juuri sinua minä olin odottanut. Tutustuminen alkaa ja päivät vietetään yhdessä, pentu oppii nopeasti, pentu on rohkea, se ei pelkää ukkosia, ilotulituksia, on välillä jopa röyhkeä vanhempia koiria kohtaan. Se ei pelkää pimeällä vastaantulevia ihmisiä, päinvastoin, on jo pentuna valmis puolustamaan minua. Se ei pelkää muita koiria, ei rakennustyömaita, ei yllättäviä ääniä. Pentua koulutetaan pienestä asti, siltä vaaditaan sopivasti, mutta ei liikaa. Kun hormoonit alkavat jyllätä, annetaan koiralle aikaa sopeutua sisällä tapahtuviin muutoksiin.

Koirasta kasvaa komea uros ja se menestyy näyttelyissä. Se käyttäytyy kehässä itsevarmasti pää pystyssä ja kerää itselleen komeat 14 sertiä (ja cacibit päälle). Lieveilmiöitä alkaa kerääntyä ympärille. Ensin tulee kyselyjä, mistä tällaisia koiria saa, sitten tulee kyselyjä mihin näyttelyihin olemme seuraavaksi menossa. Kuulen itseäni nimiteltävän sertinkerääjäksi, minua ei enää onnitella menestyksestä. Kun koira ei jostain näyttelystä saakaan sertiä, kirjoitetaan siitä julkiselle nettipalstalle ivaillen. Ollaan vahingoniloisia. Näyttelyissä on mukava tavata tuttuja ihmisiä ja, on kiva mennä kehään koiran kanssa, joka on kaunis, enkä kieltäydy sertistä, jos tuomari sitä minulle tarjoaa. Olen iloinen, että harrastus palkitsee.

Koira täyttää kaksi vuotta ja se viedään luonnetestiin. Tunnen koirani ja tiedän, miten se tulee käyttäytymään. Sitä en tiedä, montako pistettä niillä ominaisuuksilla saadaan kasaan. Tiedän etukäteen, että koirani on rohkea ja reagoi nopeasti. Pimeät huoneet eivät sitä pelota, jos minun luokseni pitää päästä. Koirani ei pelkää laukauksia ja puolustaa minua, vaikka ei kuitenkaan ylireagoiden. Koira saa hyvät pisteet ja profiili osoittaa, että koira on toimintakykyinen, eikä yli- tai alireagoi mihinkään. Ihmisen hyökkäyksestä se tosin pahoittaa mielensä, eikä ymmärrä, miksi joku tahtoisi sille pahaa.

Koirani on siis osoittautunut sekä komeaksi, että hyväluonteiseksi. Terveystuloksetkin ovatkeskivertokarjakoiran. Olen saanut sitä, mitä toivoinkin. Se on minun erikoinen koirani, josta olen iloinen joka päivä.

Rotua harrastavat piirit jakautuvat aina rodusta riippumatta. Erilaisia kuppikuntia syntyy. Niitä on syntynyt aina. Toiset haluaisivat rodulle tiettyjä ominaisuuksia, toiset taas toisenlaisia. Yhteistyö on vaatimatonta, arvostelu on mukavampaa ja saa omat mielipiteet tuntumaan oikeutetummilta. Yksittäisten koirien arvostelu on myös mukavaa ajanvietettä, ketä vähätellään sen näyttelymenestyksen takia ja ketä nimitellään pelkuriksi. Puhutaan rodun jakautumisesta käyttö- ja näyttelylinjoihin yksittäisten koirien perusteella. Yksi kasvattaja herättää antipatioita, toinen taas sympatioita. Antipatiaa herättää se, joka tekee toisin kuin joku haluaa ja päinvastoin. Nettiaikakautena on helppoa tuoda mielipiteensä julki ja, jos arvostelukykyä itseään kohtaan ei ole, voi yksittäisen koiran tai kasvattajan haukkua julkisesti jollakin suositulla keskustelupalstalla. Näin kävi meillekin. Jätän tällaiset ihmiset omaan arvoonsa, varsinkin jos haukkujalla ei itselläänkään ole puhtaat jauhot pussissaan.

Oma lukunsa on se, kun koiraa sitten käytetään jalostuksessa. Uroksen omistaja ei ole sen paremmassa asemassa kuin nartunkaan omistaja. Vikaa on löydyttävä ja kyllähän vikoja löytyy. Jos ei muuten, niin tekemällä niitä. Valitaan vaikka jokin erityisen vakava tauti ja aletaan levittää juoruja, kirjoitellaan sähköpostia eri tahoille, vaaditaan kasvattajan ristiinnaulitsemista, tukeudutaan faktaan. Faktaan joka osoittautuu virheelliseksi. Kun aletaan tonkia hieman pintaa syvemmältä, huomataan suuri määrä virheitä, termien väärinkäyttöä, oletuksia ja taas oletuksia. Fakta on kirjoitettu harhaanjohtavasti ja ylimalkaisesti, se on kirjoitettu niin, että sitä on vaikea ymmärtää ja, siksi vaikea arvostella. Kun kysyn kirjoittajalta, miten tämä on näin tehty, saan vastaukseksi, ”jutellaan tästä joskus kun tavataan”. Sanotaan, ettei tämä koske sinua, koska et ole kasvattaja, vaikka kyse onkin minun omistamastani koirasta. Juorut kulkevat maasta toiseen. Puolustavan asema on aina heikompi kuin syyttävän. Energiaa on tuhlattava väitteen todistamiseksi paikkansapitämättömäksi. Energiaa on tuhlattava saadakseen eri tahot vakuuttuneiksi väitteen paikkansapitämättömyydestä.

Koiran omistamiseen tulee lieveilmöitä sitä enemmän, mitä enemmän koira menestyy. Rekisteröidystä koirasta tulee julkista riistaa, josta saa olla mitä mieltä tahansa, josta saa levittää mitä juoruja tahansa, jonka saa mustamaalata miten haluaa, jos siltä vaan sattuu tuntumaan. Samaan aikaan perätään rehellisyyttä. Rehellisyys tarkoittaa kaikkien, pienimpienkin vikojen julkituomista erilaisilla koirakeskustelupalstoilla. Rehellisyys tarkoittaa sitä, että ne, jotka haluavat puhua pahaa jostakin yksilöstä tai henkilöstä, tekevät sitä rehellisyyden nimissä olematta kuitenkaan rehellisiä omista asioistaan.

Olen valinnut epärehellisen tien niin itseni, perheeni kuin lemmikkienikin suhteen. Olen valinnut olla kertomatta jokaista yksityiskohtaa elämästäni tai koirastani. Minulla on yksityisyyden suoja, koirallani ei, koska se on rekisteröity ja se on esine ja omaisuutta. Se ei ole pahansuovalle ihmiselle minun rakas koirani, jonka kanssa jaan elämäni, jonka kanssa vietän päiväni, joka nukkuu sänkyni vieressä lampaantaljalla, koska Kustaa-kissa on vallannut koiranpedin. Koirani on pahansuovalle ihmiselle kateuden pistos ja se hiertää jossain kipeästi, se myrkyttää jonkun ihmisen mieltä aika-ajoin. Ja kuitenkin se on vain koira, yksi koira tuhansien ja tuhansien koirien joukossa, minun koirani eikä kenenkään muun, eikä sen pitäisi ketään muuta kiinnostaakaan.