ARTIKKELI AUSTRALIANKARJAKOIRAN LUONTEESTA

Australiankarjakoira on karun rajaseudun koira Australian laajoilta ja avoimilta seuduilta. Kun moni muu paimenkoirarotu on asteittain jalostettu seurakoiraksi, on australiankarjakoira edelleen sydämeltään perinteinen työkoira. Jos haluaa ei-työkoiratyyppisen, lemmikiksi sopivan australiankarjakoiran, jolla ei ole taipuvaisuutta työkarjakoiran itsenäiseen luonteeseen, voidaan suositella koiraa muutamista olemassa olevista näyttelylinjoista tai linjoista, joissa ei jalosteta työ-ominaisuutta.

Oleellisinta australiankarjakoiran luonteessa on sen luonnollinen älykkyys sekä sen sukulaisuus villin dingon kanssa. Australiankarjakoira on paljon itsenäisempi kuin monet muut paimentavat rodut kuten esimerkiksi australianpaimenkoira, bordercollie tai saksanpaimenkoira. Nämä rodut on tarkoitettu sekä työ- että seurakoiriksi, kun taas australiankarjakoiralla on paljon enemmän työkoiran luonne. Australiankarjakoira ei tarvitse hellimistä, eikä se vaadi huomiota omistajaltaan. Joskus tällainen tuntuu ihmisen mielestä kylmältä ja epäystävälliseltä ominaisuudelta, mutta todellisuudessa se on vain keskittymistä ja koiran luonnollista itsevarmuutta.

Australiankarjakoira on dominoiva koira, mikä tarkoittaa, että se voi olla erittäin koira-aggressiivinen ja äärettömän reviiritietoinen. Tämä koskee niin uroksia kuin narttujakin, vaikkakin steriloidut ja kastroidut yksilöt tuntuvat olevan paljon vähemmän koira-aggressiivisia kuin leikkaamattomat rodun edustajat. Jos australiankarjakoira on kuitenkin kasvanut muiden koirien tai eläinten kanssa, se sopeutuu hyvin ja tulee toimeen muiden koirien kanssa niin kauan kun toinen koira ei haasta sen alfa-asemaa. Australiankarjakoira on taipuvainen tietynasteiseen aggressiivisuuteen, kun se puolustaa asemaansa koiralaumassa, tavallisimmin murisemalla, näyttämällä hampaita tai lievällä aggression osoituksella.

Koiran aikainen sosiaalistaminen on välttämätöntä, koska australiankarjakoirasta tulee iän myötä puolustavampi ja aggressiivisempi ja se ottaa vastuulleen johtajan aseman. Perheessä ihmisten pitää päättäväisesti ja johdonmukaisesti tehdä työtä koiran kanssa ja koiran pitää oppia kuuntelemaan kaikkia perheenjäseniä. Australiankarjakoira voi sitoa hyvin vahvan siteen yhteen perheenjäseneen ja olla täysin piittaamaton muita kohtaan, jos koko perhe ei vaadi siltä tottelevaisuutta. Jos perheessä on lapsia, täytyy heidätkin ottaa mukaan koiran koulutukseen, koska koira oppii nopeasti, ketä ei tarvitse totella. Vanhempien tulee neuvoa lapsia ja näin koiranpentu oppii pitämään myös lasta tiukkana, mutta positiivisena johtajana. Kun perusta on kerran tehty, australiankarjakoira on vähän varttuneemmalle lapselle hyvä, tottelevainen ja erittäin älykäs koiraystävä.

Kaikki australiankarjakoirat eivät sovi kaikentyyppisiin asuinolosuhteisiin. Yleistäen ajateltuna, tämän rotuista koiraa ei pitäisi harkita kerrostaloasuntoihin tai pieniin tiloihin, vaikka omistaisikin pihan. Koiran korkea energiataso ja sopivan liikuntatilan puute tämän tyyppisissä elinoloissa aiheuttaa tuhoisaa käytöstä ja aggressiota. Esikaupunkialueillakin on varustauduttava korkealla ja erittäin turvallisella aidalla, mikäli tällaisen koiran jättää yksin työ- tai koulupäivän ajaksi. Australiankarjakoira on uskomattoman voimakas ja se kaivaa, kiipeää, puree ja hyppää karkuteille minkälaisesta aidasta tahansa.

Australiankarjakoira työkoirana on hyvin samantyyppinen kuin bordercollie ja tarvitsee korkeatasoista älyllistä ja fyysistä harjoitusta joka ikinen päivä. Australiankarjakoira ei sovi ihmiselle joka kävelee kerran päivässä korttelin ympäri. Kuten useimmat työkoirat, on tämäkin rotu kehitetty sukupolvien ajan jaksamaan valtavia matkoja joka päivä säästä piittaamatta ja ne tarvitsevat jatkuvaa ja säännöllistä fyysistä harjoitusta päivittäin. Pihallakin ne ovat liikkeessä koko ajan ja vartioivat omaisuutta.

On tärkeää, että australiankarjakoiralle keksitään tekemistä. Tekemisen ei tarvitse olla paimentamista, mutta koiralle täytyy antaa älyllistä haastetta. Monet karjakoirat ovat uskomattomia huippuluokan tottelevaisuuskoiria, sen lisäksi ne kunnostautuvat agilityssä, frisbeessä ja flydog-kilpailuissa. Suurin ongelma karjakoiran kanssa on sen dominanssi ja koira-aggressiivisuus tilanteissa, joissa on kaikentyyppisiä ja kaikenluonteisia koira yhdessä. Jatkuva sosiaalistaminen, erittäin hyvä tottelevaisuus yhdistettynä kaikenlaisiin tapahtumiin saa aikaiseksi kaikkeensopivan koiran.

Australiankarjakoira ei ole hiljainen rotu, ja joillakin on tapana haukkua kun ne ovat tyytymättömiä, kyllästyneitä tai ilmoittaessaan omistajalleen, että jokin ei ole kohdallaan. Kuten minkä tahansa koiran kanssa, ongelmallisen haukkumisen saa pois kouluttamalla ja antamalla koiralle tarpeeksi fyysistä ja psyykkistä tekemistä.

Suurin ongelma karjakoiran kanssa on kuitenkin sen luonnollinen taipumus paimentaa näykkimällä. Ominaisuus on olemassa myös koirilla, joita ei ole jalostettu työkoiriksi. Tavallisin syy, miksi omistaja luopuu karjakoirasta on se, että se on purrut lasta tai aikuista, vaikka koira on vain luullut tekevänsä kuten kuuluu. Karjakoira pitää opettaa olemaan näykkimättä. Se ei myöskään saa tuoda leluja tai keppejä ihmisille heitä tervehtiessä, näin ehkäistään tämän luonnollisen käytöksen muuttuminen ongelmaksi.

Australiankarjakoira on ainutlaatuinen rotu ja se on vaikuttanut suuresti paimenkoiraroturyhmään. Vaikka karjakoira on verraton rotu, se ei sovi kaikille sen sisäsyntyisen luonteen ja ominaisuuksien takia. Jos olet ensikertalainen koiranomistajana, tutustu karjakoiraan ensin kunnolla, ennen kuin päätät ottaa sellaisen.

(Oma suomennos. Alkuperäinen artikkeli http://www.terrificpets.com/articles/102304665.asp)