AKKE SAA TYTTÖYSTÄVÄN

Kun Akke viime kesänä täytti yhdeksän vuotta, oli meillä Akelle yllätys. Kuulin ystävältä, että eräs karjisnarttu etsi uutta kotia. Narttu sattui olemaan Aken siskontytär, 4-vuotias sininen narttu. Olin vuosia haaveillut narttukoirasta, olihan meillä näitä uroksia, Akke mukaan luettuna, ollut kolme. Uroksissa on omat ongelmansa kuten se, että vieraista uroskoirista ei pidetä, ei liian lähellä ainakaan. Karjakoira on reviiritietoinen koira ja muut urokset ajetaan omalta reviiriltä pois. Reviiritietoisuus on todennäköisesti peruja dingoesi-isiltä. Reviiritietoisuus ja laumajärjestys ovat tärkeitä. Koirapsykologiasta ollaan montaa mieltä ja, jotkut tuomitsevat laumajärjestysteoriat täysin, mutta karjakoiran kohdalla laumajärjestys on osa koiran kasvatusta. Innokas voi tutkailla ja tarkkailla dingojen elämästä kertovia filmejä ja samankaltaisuutta karjakoiran ajatusmaailmaan löytyy. Niillä on paljon alkukantaisia toimintamalleja. Karjakoiralle pitää omistajan olla laumanjohtaja, mutta tietenkin reilu sellainen. Ei johtaja ole despootti, vaan toimii järjestyksen ylläpitäjänä ja luotettavana päätöksentekijänä, ottaa huomioon muut laumanjäsenet ja kunnioittaa muiden tunteita. Joskus laumanjohtajan tulee näyttää, missä raja menee. Laumanjohtajaa voidaan tietysti kutsua jollakin toisellakin nimellä, vaikkapa äidiksi tai isäksi. Tykkääminen ja sen näyttäminen on myös tärkeää ja se, että osaa näyttää iloa ja ylpeyttä onnistumisista ja esimerkiksi treenatessa oikein tehdystä suorituksesta. Iloa voi näyttää myös leikkimällä ja kehumalla tai makupaloilla.

Uroksissa on siis omat ongelmansa, vaikka noin muuten aika suoraviivaisia ovatkin. Narttu oli kuitenkin mieltä kutkutellut jo usean vuoden. Pentukuumetta meillä ei kuitenkaan podettu. Päätös kotia etsivän nartun ottamisesta meille tapahtui kahdessa tunnissa. Nartun kasvattaja oli vanha ystävä, koiran vanhemmat hyvin tiedossa ja suvut tutut. Matka Suomeen oli muutenkin juuri suunnitelmissa ja koiran hakeminen tapahtuikin muutaman päivän sisällä. Koiralle hankittiin rokotukset ja passi samana päivänä ja kolme viikkoa oli tarkoitus viettää Suomessa kesämökillä.

Akke rakastui heti. Ihan ensisilmäyksellä. Me ihmiset epäilimme jopa, että nartulla olisi juoksut alkamassa, kiinnostus oli niin ylitsevuotavaa. Akke tapasi samaan syssyyn siskonsakin, sen kanssa oli ihan kiva leikkiä, mutta meille tuleva narttu vei kiinnostuksessa pidemmän korren. Mökillä ne nukkuivat vierekkäin, leikkivät ja olivat vierivieressä kokoajan. Kyllähän siinä mieli heltyi ja tuntui, että oikea ja hyvä päätös on tehty. Intuitioon kannattaa luottaa. Kohta on aikaa vierähtänyt vuosi ja sama meno jatkuu edelleen. Ihan nokakkain ei tarvitse kokoaikaa olla, mutta kemiat kohtaa edelleen samalla voimalla. Akke ja Tine ovat suloinen ja herttainen pariskunta, kuin vanha mukava aviopari.

Minkälainen narttu sitten on? Minulla on kokemusta karjisnartuista kovin vähän, muutama meillä on asustanut vuosien mittaan lyhyitä ajanjaksoja, viikoista muutamaan kuukauteen. Mutta koska ne nartut eivät ole olleet omia, vaan vain hoidossa tai astutettavana, en ole kauheasti paneutunut niiden sielunelämään. Tine leimautui ihmisistä minuun heti. Se ei päästänyt minua silmistään hetkeksikään. Nykyään se on jo asettunut niin, ettei tarvitse kokoaikaa olla jaloissa tai silmissä. Tineä ei ollut koskaan koulutettu, eikä se alkuun ymmärtänyt, mitä siltä odotettiin ja miksi erilaisia asioita pitäisi tehdä. Arkitottelevaisuus sillä oli alusta asti kiitettävää luokkaa ja se osasi kaikenlaiset kieltosanat erinomaisesti. Kehuihin se ei tuntunut olevan kovinkaan tottunut. Aloitimme siis siitä, että se ymmärtää, että kun teet näin, siitä tulee kehuja ja nameja ja palloleikkejä. Älykkäänä karjakoirana Tine oivalsi aika pian logiikan kulun ja oppikin muutamassa viikossa istumiset, maahanmenot, paikallaanolot, luoksetulon ja seuraamisen alkeita.

Jossain vaiheessa se ei enää ollut huolissaan hylkäämisestä tms. ja vapaana ollessa se lähti liian kauas omille teilleen. Piti alkaa ottamaan kissanraksuja lenkeille mukaan ja kerran sille piti näyttää ihan kädestä pitäen, että luokse on tultava, kun käsky käy. Ei Tineä sen koommin ole huvittanut lähteä liian kauas, eikä olla tulematta luokse kun sanotaan (paitsi muutaman kerran peuran tai jäniksen perään). Sitä paitsi luoksetulosta saa niitä kissanraksuja. Narttu näyttää myös dominoivan luonteensa eritavalla kuin uros. Uros on hyvin suora: haluut sä turpaan? Narttu on näennäisen ystävällinen ja sosiaalinen, mutta häntä onkin pystyssä ja kropan elekieli voimakasta. Tine ei tykkää tappelemisesta, mutta ei se nöyristelekään, se painaa toisen vaikka maahan, jos ei muuten ymmärrä olla kunnolla. Näin tapahtui yhden Tinen kimppuun käyneen narttukoiran kanssa, Tine painoi sen maahan ja seisoi päällä.

Tinen kanssa ulkoilu on uskomattoman rentouttavaa, suorastaan liian helppoa, kun ei tarvitse yhtään miettiä, että tuleeko se kulmakunnan kauhukoira vastaan. Se, joka on rökittänyt tai halunnut rökittää kaikki kylän koirat. Se, jota Akke inhoaa. Kun kulmakunnan kauhukoira tulee vastaan ja räyhää Tinelle, Tine vaan katsoo sitä ja nostaa hännän pystyyn. Niin sitä pitää, hyvä tyttö! Viisas pääsee vähemmällä.

Muutenhan nuo karjakoirat tuntuvat olevan samasta puusta. Täytyy sitä tytöissä ja pojissa nyt jotain eroa olla, semmonenhan luonto on, mutta oli tyttö tai poika, samat vinkeet karjakoirilla tuntuu olevan. Ällissä ei puutteita ole ja uudet asiat opitaan nopeasti. Uskollisuus on ensiluokkaista ja puolustusviettiäkin löytyy. Tine ja Akke ovat ystävällisiä ihmisille, niin aikuisille kuin lapsillekin, mutta ihan yllättäen ei kotiovelle tarvitse tulla, silloin pistetään vahtihaukku päälle ja pieni varoituskin on paikallaan. Buh!